Kun tontinostaja lukee Porvoon uuden Omenatarhan kaupunginosan rakennustapaohjeita, ei voi olla törmäämättä sanaan energiatehokas. Porvoo pyrkii tosissaan energiatehokkaan asumisen ykköspaikkakunnaksi Suomessa.

Omenatarhan pientaloalue on osa uutta energiatehokasta Porvoon Skaftkärrin kaupunginosaa. Rakenteilla oleva 6000 asukkaan Skaftskärr on koealueena EU:n IDEAS-hankkeessa, joka etsii ratkaisuja energiapihiin kaupunkirakentamiseen.

- Tavoitteena on energiapositiivinen kaupunginosa, joka vuositasolla tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa, Porvoon Energian kehityspäällikkö Jukka Rouhiainen kertoo.

Kaupungin omistama energiayhtiö on sekin varsin vihreä. Viimeisin edistysaskel on juuri käynnistetty Tolkkisten uusi biovoimalayksikkö.

- Sen myötä 90 prosenttia kaukolämmöstämme ja itse tuotetusta sähköstä tuotetaan puulla, Rouhiainen kertoo.

Viime keväänä Jukka Rouhiaisella oli rekrytointitarpeita. Hän tarvitsi asiantuntijaa IDEAS-hankkeeseen. Niinpä AaltoPROn Energia yhdyskuntasuunnittelussa -työvoimakoulutuksen vetäjien soitto Rouhiaiselle sattui enemmän kuin oikeaan aikaan. Pian Rouhiainen oli kurssin mentorina.

Energia yhdyskuntasuunnittelussa -aihealueen koulutuksissa annetaan valmiudet energiatehokkaiden yhdyskuntien suunnitteluun.  Koulutetut voivat toimia energiaviisaina kaavoittajina tai energia-alan asiantuntijoina, joilla on hyvä ymmärrys yhdyskuntasuunnittelusta. Keväällä 2013 koulutus toteutettiin Uudenmaan ELY-keskuksen rahoittaman työvoimakoulutuksena. Ykköstavoitteena oli työllistää osallistujat koulutuksen päätyttyä alalle.

Kehnot talousnäkymät näkyvät nuorten insinöörien työtilanteessa. Johanna Rosqvist valmistui biokemian alan diplomi-insinööriksi kesällä 2010. Keväällä 2013 hän jäi ilman töitä ja hakeutui Energia yhdyskuntasuunnittelussa -työvoimakoulutukseen. Koulutuksessa Rosqvist päätyi Jukka Rouhiaisen mentoroitavaksi – ja pian Porvoon Energian uudeksi työntekijäksi.

Koulutuksen aikana oikeissa töissä

Energia yhdyskuntasuunnittelussa -työvoimakoulutuksen painopiste on käytännön työssä. Opiskelija tekee, mentori tukee ja ohjaa. 

- Meillä oli kahdeksan 2-3 päivän lähijaksoa. Muuten koulutus oli aivan normaalia työntekoa, kertoo Johanna Rosqvist.

Rosqvistia työllistivät kurssin aikana EU:n IDEAS sekä kaksi Porvoon Energian omaa kehityshanketta. Tavoitteet ovat yhteiset: miten saada ihmiset kiinnittämään huomiota omaan energiankulutukseensa, ja muuttamaan tottumuksiaan energiatehokkaampaan suuntaan. Keinovalikoima on laaja.

- Minä olen eniten mukana käyttöliittymien kehityksessä, Rosqvist kertoo.

Esimerkiksi Omenatarhan uuden päiväkodin seinältä voivat perheen pienimmätkin seurata rakennuksen energiankulutusta.

Uusien etäluettavien sähkömittarien ansiosta Porvoon Energian asiakkaat voivat tarkkailla verkkopalvelussa sähkönkulutustaan tunti tunnilta. Johanna Rosqvist kollegoineen kehittää palvelua edelleen.

- Me haluamme tuoda sinne myös tiedot kaukolämmön kulutuksesta, ja esimerkiksi mahdollisuuden vertailla kulutustaan muihin.

Ei pelkkää insinööritiedettä

Miten biokemisti on pärjännyt uudella toimialalla, lämpö- ja sähköinsinöörien joukossa?

- Todella hyvin. Johanna toi päättötyössään psykologista näkökulmaa siihen, miten saada ihmiset muuttamaan käyttäytymistään, kehuu mentorina toiminut Jukka Rouhiainen.

- Innostuin käytt äytymistieteellisestä lähestymistavasta, Rosqvist vahvistaa.

Kurssin luentopäivien puhujat VTT:ltä, SITRAsta, Aalto-yliopistosta, Motivalta ja aurinkosähköjärjestelmiä valmistavasta NAPSista auttoivat oivaltamaan, että energian säästö on paljon muutakin kuin insinööritiedettä.

Esimerkiksi oman energiankulutuksen vertailu muihin voi vaikuttaa paljon omaan energiankäyttöön. Ja vaikka kovakalloisimpia ei vertailu naapureihin kiinnostaisikaan, on Rosqvistilla tarjota heillekin motivaation lähde.

- Heihin tehoaa tieto siitä, miten paljon voi säästää rahaa. Raha on monille tärkeä motivaattori.

Sekä Rosqvist että Rouhiainen kiittelevät Aalto PROn kurssia.

- Kurssilla oli tosi upeita luennoitsijoita. Sain valmiuksia ja välineitä lähteä miettimään asioita itse, Rosqvist kertoo.

Teksti: Petja Partanen
Kuvat: Porvoon Energia

*************************************

Kaavoituksen energiatehokkuusasiantuntijan oppisopimustyyppinen koulutus alkaa maaliskuussa

Vuonna 2014 energiatehokkaaseen yhdyskuntasuunnitteluun voi perehtyä esimerkiksi Kaavoituksen energiatehokkuusasiantuntijan oppisopimustyyppisessä koulutuksessa.

Maaliskuussa alkava koulutus lisää osallistujien tietoja ja osaamista energiatehokkaasta kaavoituksesta ja antaa valmiuksia moniulotteisen kentän hallintaan.

Koulutusohjelma soveltuu kaavoituksen ja energia-alan tehtävissä toimiville uusille ammattilaisille - esimerkiksi nuorille suunnittelijoille - ja osaamisensa laajentamiseen tähtääville ammattilaisille.

Lisätietoa: Timo Heikkinen, timo.heikkinen[at]aalto.fi, 050 512 4570

http://aaltopro.fi/kerteoppis

Projektiosaaminen on tällä hetkellä kuuma aihe. Projektiyhdistyksen vuosittain järjestämät projektipäivät toteutettiin vuonna 2013 teemalla Osaaminen kuntoon. Toukokuussa 2013 Projektiyhdistyksen yhteyteen perustettiin työryhmä pohtimaan projektijohtamista ammattina.

Projektijohtaminen siis ammattimaistuu ja entistä useammilla toimialoilla tullaan näkemään ammattiprojektipäälliköitä. Tämän lisäksi melkein jokainen asiantuntijatyötä tekevä joutuu jossain vaihetta uraansa toimimaan projektipäällikkönä muun työn ohessa.

Projektiosaamisen kehittäminen saa hyvin monenlaisia muotoja. Monet yritykset soveltavat ns. 70-20-10 –mallia, jossa 70 prosenttia oppimisesta tapahtuu käytännön projektityössä. Ammattimaiseen projektijohtamiseen kuuluu projektien luokittelu niiden koon tai haastavuuden mukaan ja oikean tasoisen osaajan kiinnittäminen kunkin haastavuusluokan projekteihin. Projektiosaaminen kasvaa projektipäällikön siirtyessä urapolullaan pikku hiljaa haastavampiin projekteihin.

Senioreiden opissa

Noin viidenneksen oppimisesta muodostaa (erityisesti kokeneemmilta) kollegoilta oppiminen. Projekteissa syntyy valtavasti hiljaista tietoa sekä projektin sisällöstä, projektijohtamisen käytännöistä ja esimerkiksi ihmisten tai asiakassuhteen johtamisesta. Yksi tapa tehdä tätä tietoa näkyvämmäksi on työskentely pareittain esimerkiksi seniori- ja junioriprojektipäällikön muodostamana tiiminä. Mentorointi on koettu hyväksi tavaksi siirtää kokemusperäistä osaamista ja se tekee tuloaan myös projektijohtamisen kehittämiseen.

Projektipäällikön ryhmäcoaching puolestaan tarjoaa turvallisen ympäristön tutkia työssä vastaan tulevia tilanteita ja niiden vaatimia menetelmiä luottamuksellisessa ilmapiirissä. Ryhmäcoachingissa toteutuu myös projektipäälliköiden toisilleen antama vertaistuki.

Koulutuksilta vaaditaan systemaattisuutta ja kattavuutta

Viimeisen kymmenen prosenttia oppimisen kokonaisuudesta muodostaa ”perinteinen” kouluttautuminen tai esimerkiksi itseopiskelu kirjoja lukemalla ja projektijohtamista koskevaa keskustelua seuraamalla. Myös projektijohtamisen valmennukset ja koulutukset kehittyvät ja jalostuvat. Kun valtaosa oppimisesta tapahtuu käytännössä - koulutustilan ulkopuolella - alan koulutuksilta vaaditaan entistä vankempaa menetelmällistä ja teoreettista taustaa. Myös jatkuvasti suosiotaan lisäävät projektipäällikkösertifioinnit muodostavat oleellisen osan yhä useamman suomalaisen oppimispolkua.

Edelläkävijäyritykset valmentavat johtoa, esimiehiä, projektipäälliköitä ja projektityöhön osallistuvia systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Pistekohtaisilla ”tietoiskuilla” tai muilla nopeilla toimenpiteillä voidaan kyllä parantaa yksittäistä ongelmakohtaa projektien hoidossa. Niillä ei kuitenkaan luoda kehittyvää projektitoiminnan kulttuuria eivätkä ne muuta yksilöiden osaamista koko organisaation osaamiseksi.

Aaro Ollikainen
VTT, Customer Insight Officer, ProMotive Gruop
Kirjoittaja on kokenut projektijohtamisen valmentaja ja konsultti

Kuva: ProMotive Group

*************

Aalto PROlla on laaja projektinhallinnan ja johtamisen koulutustarjonta - niin kaikille avoimina koulutuksina kuin yrityskohtaisina ratkaisuinakin. Tutustu tarkemmin:

aaltopro.fi/projektinhallinta

Alan yrityksissä joudutaan jatkuvasti ottamaan kantaa pääsuunnittelijan asemaan, niin tarjousvaiheessa kuin arkkitehtisuunnitelmia toteutettaessa. Juuri siksi on tärkeää ymmärtää pääsuunnittelijan tehtävien luonne syvällisemmin sekä suhteessa yhteiskuntaan että sopimussuhteessa rakennushankkeeseen ryhtyvään.

Toimitusjohtaja, arkkitehti SAFA Heikki S. Laherma, Sweco Architects Oy osallistui Aalto PROn Pääsuunnittelijakoulutukseen vuonna 2012 ja kiteytti pääsuunnittelijan laajan tehtäväkentän seuraavasti.

- 26 vuotta pääsuunnittelijan tehtäviä toteuttaneena oletin, että itselleni asia on aika selkeä. Ohjelman monipuolisuus yllätti ja ilahdutti, sillä se avasi näkemään pääsuunnittelijan tehtävät huomattavasti laajemmassa kontekstissa. Pääsuunnittelija ei vastaa vain suunnitelmien ristiriidattomuudesta ja aikatauluista, vaan tosiasiallisesti pääsuunnittelija toimii suunnittelun laadullisena johtajana, toteuttaen näin maankäyttö- ja rakennuslain henkeä laadullisesta rakennetusta ympäristöstä, korostaa Laherma.

Koulutuksessa lisäbonuksena Heikki S. Laherma piti yhteisiä koulutuspäiviä rakennuttajien täydennyskoulutuksen kanssa.

- Tämä laajensi näkemystäni rakentamisen kentässä entisestään sekä helpottaa jatkossa yhteistyötä muun rakennushankkeen johto-organisaation kanssa, kun on yhteinen ymmärrys tavoitteista ja prosesseista, toteaa Laherma.

Suunnittelu- ja rakennusalalla on paljon uutta päivitettävää tietoa; kuten YTV 2012, TELU 2013 ja CE-merkinnät. Lisäksi uudet KSE-sopimusehdot astuvat voimaan jo keväällä 2014 ja uusi maankäyttö- ja rakennuslaki syksyllä 2014.

- Helsingin kaupungin tilakeskus edellyttää yhteistyökumppaneilta uusien TELUjen mukaista projektinjohto-osaamista, kertoo hankesuunnittelupäällikkö Jarmo Raveala Helsingin kaupungilta.

Teksti: Anna-Maija Mäkitalo

PS Pro –koulutusohjelmasta eväät laadukkaaseen johtamiskulttuuriin

Koulutusohjelmassa otetaan haltuun suunnitteluprojektien ja rakennushankkeiden johtamisen kokonaisuus. Se valmentaa Fisen pääsuunnittelijan pätevyyden hakemiseen. Ohjelman yksittäisiltä jaksoilta voi hakea päivitystä omaan tehtäväkenttään.

Lisätiedot: www.aaltopro.fi/ps

Suomalaisyritysten t&k –panostukset ovat huippuluokkaa maailman tuotekehityspanostusten joukossa. Viimeisin käytettävissä oleva vuositilasto (2011) osoittaa, että Suomen t&k –menojen osuus BKT:stä oli 3,8 %. Tämän osuuden ylitti vain Israel (4,4 %) ja Etelä-Korea (4,0 %). Tuore innovaatiotoimintaa mittaava vertailu vuodelta 2013 (Innovation Union Scoreboardin) puolestaan osoittaa, että Suomi kuuluu innovaatiotoiminnan neljään johtavaan EU-maahan yhdessä Ruotsin (1.), Saksan (2.) ja Tanskan (3.) kanssa. Potentiaalia on, mutta loppurutistus puuttuu.

Prosessin hienosäädöllä tuloksia

Tuotekehityksen tuloksenteossa – oli sitten kyse radikaaleista innovaatioista tai vähittäisistä eli inkrementaalisista tuotteiden tai prosessien parannuksista – keskeiset toiminnan hiomisen paikat voi jakaan kolmeen osioon: innovaatiotoiminnan alkupää (front end –vaihe), varsinainen kehitysprosessi sekä tuotteiden ja/tai palvelujen lanseerausvaihe. Kehitysprojektin innovaatioasteesta (radikaali vs. inkrementaali) riippuu, mikä mainituista osa-alueista on keskeisin tai ovatko ne kaikki yhtä keskeisiä kehittämisen kohteita.

Innovaatiotoiminta ei ole irrallinen saareke yrityksen kaikesta muusta toiminnasta, vaan yrityksen kaikkia toimintoja koskeva yhteistyön alue. T&k –osaston, markkinoinnin ja tuotannon kiinteä yhteistyö onkin tänään innovaatiotoiminnan arkipäivää monessa yrityksessä. Useat tutkimukset osoittavat, että erityisesti inkrementaalista kehitystyötä tehtäessä yrityksen eri toimintojen yhteistyö juuri kehittämis- ja lanseerausvaiheessa lisää työn tehokkuutta ja lopputuloksen osumatarkkuutta. Panostaminen kehittämis- ja lanseerausvaiheen sujuvuuteen kannattaa myös kansantaloudellisesta näkökulmasta, sillä enemmistö kaikesta suomalaisesta innovaatiotoiminnasta on inkrementaalista kehittämistä.

Radikaalien innovaatioiden kehittämisessä front end –vaihe on erityisen tärkeä.

Juuri alkuvaiheessa tehdään tulevan innovaation kriittiset pohdinnat ja valinnat – suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti - kuten useat tutkimukset todistavat. Yrityksen eri toimintojen välinen näkemysten- ja tiedonvaihto rikastuttaa kokonaisuutta ja edesauttaa luovien ratkaisujen etsintää.

Varoituksen sana on tässä kuitenkin paikallaan, sillä usean kokin sopalla saattaa olla myös varjopuolensa. Ääritapauksessa tulee paljon eriäviä näkemyksiä, projektinvetäjän ote lipsuu, päädytään liian moneen kompromissiin ja asiat vesittyvät.

Oli kyse sitten radikaalista innovaatiosta tai inkrementaalisesta tuoteparannuksesta, olemassa olevat sudenkuopat on hyvä tunnistaa ja vaikuttamismahdollisuudet kehitystoimintaan hyödyntää. Kyse voi olla esim. persoonallisuuden piirteiltään oikeanlaisten ihmisten sijoittamisesta front end –vaiheeseen tai eri osastoilta tulevien ihmisten yhteistyötä helpottavien työmenetelmien hyödyntämisestä varsinaisessa kehitysvaiheessa.

Teksti: Lisbeth Edlund
Lisbeth Edlund on toiminut Aalto PROn tuotekehitys- ja innovaatiokoulutusten koulutuspäällikkönä usean vuoden ajan.

Lisätietoa Aalto PROn tämän aihealueen koulutuksista »

Lain valmisteluvaiheessa on puhuttu mm. kolmen päivän koulutusvapaasta ja koulutussetelistä. Nyt termiksi on vakiintunut koulutusvähennys.

Koulutusvähennys koskee vuosittain kolmea koulutuspäivää työntekijää kohti. Koulutuksen tulee liittyä henkilön ammatillisen osaamisen kehittämiseen joko nykyisissä tai tulevissa työtehtävissä. Koulutuksen tulee tapahtua työaikana ja sen ajalta maksetaan palkkaa.

Vähennykseen oikeuttaa esimerkiksi ulkopuolisen järjestämät koulutukset, seminaarit ja konferenssit sekä organisaation sisäiset koulutukset. Työhön perehdyttäminen tai opastaminen on rajattu tämän ulkopuolelle.

Vähennys koskee muitakin kuin yrityksiä

Laki koskee sekä koko- että osa-aikaisia työntekijöitä niin yrityksissä, kunnissa kuin valtiollakin. Yrityksille verovähennyksen määrä on 50 % koulutuspäivien keskimääräisestä palkkakustannuksesta. Valtiolle ja kunnille maksetaan koulutuskorvaus, jonka suuruus on 10 % työnantajan koulutusajan palkkakustannuksista.

Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät työnantajat, jotka eivät maksa tuloveroa eivätkä työttömyysvakuutusmaksuja. Tällaisia työnantajia ovat esimerkiksi Kansaneläkelaitos ja Suomen Pankki. Myöskään kotitaloustyönantajiin lakia ei sovelleta.

Ehtona on koulutussuunnitelma

Etuuden saamisen ehtona on työnantajan laatima koulutussuunnitelma ja sen seuranta henkilötasolla. Sen sisältö lähtee yhteistoimintalakiin jo kirjatuista asioista. Sen tulee sisältää arvion koko henkilöstön osaamisesta sekä työnantajan tarpeista. Yhteistoimintalain ulkopuoliset eli alle 20 henkilön organisaatiot saavat myös edun, jos tekevät koulutussuunnitelman. Pelkkä suunnitelman laatiminen ei kuitenkaan riitä, sillä laki myös velvoittaa työnantajan keskustelemaan työntekijöiden kanssa osaamisen kehittämisestä.

Haluatko tietää lisää koulutusvähennyksestä, -suunnitelmasta ja osaamisen kehittämisestä? Kerron mielelläni lisää.

Kati Kiviniemi
Aalto PROn viestintä- ja markkinointipäällikkö
050 555 4079
kati.kiviniemi[at]aalto.fi

Tämä kehityssuunta herättää pohtimaan internet-taloutta laajemminkin käsittämään myös teollisen internetin (industrial internet) ja sen mahdollisuudet luoda uutta liiketoimintaa, teknistä osaamista, tehokkaampia toimintatapoja, alhaisempia kustannuksia, uusia työpaikkoja – lisää kilpailukykyä.

Teollinen internet tarkoittaa informaatioteknologian tehokkaasti yhdistämiä älykkäitä laitteita, kehittyneitä datan analyysimenetelmiä sekä ihmistyötä teollisissa ja palveluprosesseissa. Teollinen internet muuttaa tapoja, joilla koneet toimivat ja joilla välitämme tietoa tai hoidamme tehtäviämme.  Parhaimmillaan koneet ja järjestelmät saavat yhä enemmän aistikykyä, tulevat tietoisiksi omasta tilastaan, korjaavat itse itseään, tai älykäs data ilmestyy sinne, missä työntekijä sitä tarvitsee, etsimättä. Yhä älykkäämmillä palveluilla voidaan tuottaa lisäarvoa asiakkaille, uudistaa prosesseja, tuottaa uutta palveluliiketoimintaa ja siten kasvattaa työn, liiketoiminnan ja koko yhteiskunnan tuottavuutta. 

Industrial internet -käsitteen lanseerannut General Electric näkee paljon soveltamispotentiaalia esim. energia-alalla, raide- ja ilmailuliikenteessä sekä terveydenhuollossa. Mahdollisuuksia löytynee rajattomasti. Vaikutukset eivät näy ainoastaan teollisuudessa, teknisillä aloilla ja insinöörityössä, vaan tulevaisuudessa yhtä lailla esimerkiksi sairaaloissa. Suomessa käytetään usein esimerkkeinä etäluettavia sähkömittareita tai internetin, nanotekniikan sekä viestintä- ja tietotekniikan mahdollistamia koneiden ja laitteiden monitorointi- ja etävalvontapalveluita.

Uudessa toimintaympäristössä muuttuvat myös työroolit ja toimenkuvat sekä johtamiskäytännöt. Digitaalis-mekaanisten ja teknisten taitojen ohella tarvitaan mm. data-analyysitaitoja, tietoturvallisuusosaamista ja liiketoimintaymmärrystä. Teollinen internet merkitsee myös informaatioteknologia-alan murrosta: mm. uusia ohjelmistoja ja analytiikkaa, työkaluja datan visualisointiin, yhteistyötä edistäviä mobiililaitteita ja sovelluksia, kontekstisidonnaista informaatiota ja sen jakamista pilvipalveluissa. Uudet osaamisvaatimukset asettavat yrityksille paineita pysyä kehityksen etulinjassa ja panostaa henkilöstön koulutukseen.

Murros on käsillämme, tässä ja nyt. Suomessa on teknistä osaamista ja valmiutta kehitystyöhön, hyvät koulutusmahdollisuudet, teknologiamyönteistä kokeilunhalua ja riittävän vakaat yhteiskunnalliset olot - ja tarve luoda uutta kasvua.  Kysymys lienee pitkälti siitä, kuinka vakavissamme reagoimme meneillään olevaan teollisuuden murrosvaiheeseen ja kuinka ryhdymme käyttämään potentiaaliamme uudistua.  Kuinka avarakatseisesti kehitämme uusia mahdollisuuksia eri toimialoilla, kuinka ideoimme ja hyödynnämme teollisen internetin tarjoamia mahdollisuuksia?

Edelläkävijät ovat jo liikkeellä. Emme kai halua jäädä katsomaan vierestä, kun muut menevät ohi? Millaista osaamista ja uusia palveluita sinun organisaatiosi aikoo tuottaa internet-taloudessa, teollista internetiä hyödyntäen?

Teksti: Heli Paalamo, heli.paalamo[at]aalto.fi

Lähteet:

• Aalto-yliopisto, Sähkötekniikan korkeakoulu
• Digile Oy
• Helsingin Sanomat, Vieraskynä 7.11.2013. Digile Oy:n toimitusjohtaja Reijo Paanasen artikkeli.
• Marco Annunziata & Peter C. Evans: The Industrial Internet@Work. General Electric 2013. http://files.gereports.com/wp-content/uploads/2013/10/GE_IndustrialInternetatWork.pdf
• Peter C. Evans &Marco Annunziata: Industrial Internet: Pushing the Boundaries of Minds and Machines. General Electric 2012. http://www.ge.com/docs/chapters/Industrial_Internet.pdf
• http://www.teknologiateollisuus.fi/fi/uutishuone/blog/2013-8/teollisuuden-uudistuminen-on-suuri-mahdollisuus
• http://www.cio.com/article/733728/The_Industrial_Internet_The_Next_Great_Economic_Revolution

Patentti antaa suojan bisneksille.

Hyvällä IPR-strategialla saat keksinnöistäsi parhaan mahdollisen hyödyn: hyödynnä olemassa olevaa patenttitietoutta tuotekehityksessä, hae suojaa, valvo omia oikeuksiasi ja vältä loukkaamasta muiden teollisoikeuksia. Ja mikä tärkeintä, hae suojaa ennen keksinnön julkistamista.

Immateriaalioikeudet

Aineettomat oikeudet (immateriaalioikeudet – Intellectual Property Rights - IPR) koostuvat teollisoikeuksista ja tekijänoikeuksista. Teollisoikeuksiin kuuluvat patentti ja hyödyllisyysmalli (suojaavat keksinnön tekniset piirteet), mallioikeus (suojaa tuotteen ulkonäön), tavaramerkki (yksilöi tuotteen tai palvelun) ja toiminimi (yrityksen nimi). Tekijänoikeus suojaa luovan työn tuloksia ja suojan saa ilman suojaushakemuksen jättämistä. Teollisoikeuksia sen sijaan pitää hakea tai rekisteröidä viranomaisella maa- tai aluekohtaisesti. Keksinnön voi pitää myös salaisena, jolloin suoja on ikuinen, mutta paljastumisen vaara on aina olemassa sekä se, että joku toinen tekee saman keksinnön ja suojaa sen.

Teollisoikeudet ovat yksinoikeuksia, joiden nojalla voi kieltää muita mm. valmistamasta tai markkinoimasta omaa esim. patentilla suojattua keksintöä niin kauan kuin suoja on voimassa ja sillä alueella, johon suojaa on haettu ja myönnetty. Suojaamalla tuote mallisuojalla ja/tai tavaramerkillä voi estää suojatun tuotteen suoran kopioinnin (tuoteväärennökset) kaupallisiin tarkoituksiin.

IPR-strategia

Suurilla yrityksillä on lähes poikkeuksetta liiketoimintastrategiansa yhteydessä myös IPR-strategia. Myös pienten ja keskisuurten yritysten täytyy huomioida aineettomat oikeudet toiminnassaan. ”Erittäin tärkeää on ymmärtää, mikä on patenttien ja muiden teollisoikeuksien merkitys yritykselle”, kertoo liiketoimintajohtaja (IPR Business) ja patenttiasiamies Mika Lehtinen Berggren Oy:stä. ”Mitä kannattaa hakea ja miksi, ja maantieteellinen näkökulma huomioituna”, hän jatkaa.

Patentilla on monia käyttötarkoituksia patentinomistajalle: estää muita, puolustuksellinen, lisensointi, patenttien myynti. Patentoimisella halutaan estää kilpailijoita tekemästä samaa asiaa, mitä ollaan itse tekemässä. Suojaus voi koskea koko tuotetta tai menetelmää tai vain oleellisia osa-alueita, jolloin saadaan parannuksia ennestään tunnettuun ja kilpailuetua kilpailijoihin nähden. Näin voidaan puolustautua muita vastaan, jotka tulevat lähelle omaa toimintaa. Jos yrityksellä ei ole aikomusta tai resursseja käyttää patentin suojaamaa tekniikkaa itse, niin oikeudet lisensoimalla tai myymällä voi saada nopeamman rahallisen tuoton pienemmillä kustannuksilla. Lisenssi- ja myyntineuvottelujen, riippumatta ollaanko myyjänä vai ostajana, hyvä valtti on vahvat patentit ja muut suojamuodot.

Yrityksen patenttisalkun hallinta on oltava systemaattista ja liiketoimintalähtöistä. Jos patenttia ei käytetä tuottavasti tai sen suojaama tekniikka alkaa olla vanhentunutta, niin suojaa ei aina kannata ylläpitää. Toisaalta tuotekehityksen hedelmiä kannattaa suojata ottaen huomioon yrityksen tulevaisuuden suunnitelmat ja teknologian kehitys, vaikkakaan juuri sitä teknologiaa ei sillä hetkellä ole yrityksellä käytössä.

Omien oikeuksien valvonta ja kilpailijaseuranta

Patentin suojapiirin ymmärtäminen on tärkeää omien oikeuksien valvonnan kannalta ja myös jotta vältettäisiin menemästä kilpailijoiden suojaamalle toiminta-alueelle. Tällöin voidaan myös estää mahdollisia loukkaustapauksia ja siten kalliita riita- ja oikeudenkäyntiprosesseja.

Tuotekehityksessä kannatta käyttää hyödyksi patenttitietokantoja, joista löytyy alalla patentoitu tieto (sekä voimassa olevat että jo rauenneet patentit) sekä vielä hakemusvaiheessa olevat patenttihakemukset. Näistä löytyy pohjatietoa omaa tuotekehitystä varten sekä tietoa siitä mitä kilpailijat ovat patentoineet ja patentoimassa. Oman toimialan patenttihakemusten ja patenttien analysointi antaa hyvän kuvan alalla olevista toimijoista ja niiden mahdollisista uusista liiketoiminta-alueista.

Suojaus vaatii resurssit

Oman patenttisalkun luominen ei ole ilmaista, se vaatii työpanoksen (sekä sisäiset että ulkoiset kustannukset) patentinhakuvaiheessa ja siihen liittyvien viranomaismaksujen maksamisen sekä ylläpitomaksujen maksamisen. Kustannukset määräytyvät tietysti sen mukaan kuinka useisiin maihin suojaa haetaan ja kuinka kauan suojaa ylläpidetään kussakin maassa.  Vaikka käytettäisiinkin patenttiasiamiestoimistoa hakemuksen laatimiseen, se ei poista sitä tarvetta, että yrityksessä pitää tietää mitä, milloin ja missä patentoidaan. Virheet näissä voivat viedä koko pohjan pois saavutettavissa olevalta kilpailuedulta. Eikä työ lopu sitten kun patentti on saatu, patenttisalkusta täytyy pitää huolta, vahvat toiminnan kannalta tärkeät patentit kannattaa pitää voimassa mahdollisimman kauan, toisaalta tuottamattomista patenteista voi luopua. Hyvällä IPR-strategialla koko yrityksen henkilökunta, tuotekehityksestä myyntiin, on perillä yrityksen aineettomasta omaisuudesta ja sen huolehtimisesta.

Teksti: Arja Andsten

Kirjoittaja on Aalto PROn teollisoikeudellisen koulutuksen kehittäjä. Hänellä on 20 vuoden kokemus suunnittelu- ja koulutusyhteistyöstä kaikenkokoisten suomalaisten, paikallisesti ja kansainvälisesti toimivien teollisuusyritysten ja patenttialan toimistojen kanssa. Aalto-yliopiston Patentit-Teollisuus-Tekniikka -täydennyskoulutusohjelma on alansa arvostettu ja tukevan jalansijan ansainnut teollisoikeudellisen osaamisen kehittäjä Suomessa.

Lisätietoa:

Patentti-Teollisuus-Tekniikka -koulutusohjelmasta »

Aiheesa lisää Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta »

Toisaalla erilaiset tietotekniset projektinhallintajärjestelmät yrittävät ratkaista salkunhallinnan ongelmat ja haasteet pelkistämällä projektit tehtäviksi, kaavioiksi, resursseiksi ja projektien statusten päivityksiksi, jotka kootaan tietotekniseen järjestelmään pitkiksi taulukoiksi ja värikkäiksi kaavioiksi.

Rakenteellisilla järjestelmillä on toki paikkansa; laajaa projektimassaa on vaikea järjestää ilman mitään järjestelmällistä lähestymistapaa. Yhä yksityiskohtaisimmiksi kehittyvien järjestelmien vaarana on kuitenkin salkunhallinnan pelkistyminen statuspäivitysten ja resurssipoolien mekaaniseksi seuraamiseksi – ja johtamisen hiipuminen statuspäivityksiksi, toimintaohjeiksi ja raportointikäytännöiksi. Projektit ovat olemassa yrityksen toiminnan järjestämiseksi ja niiden johtaminen on yrityksen keskeinen menestystekijä, ei pelkkää mekaniikkaa.

On mielestäni karkea virhe tarkastella salkunhallintaa ja salkkujohtamista vain erillisenä kokonaisuutena, vailla aitoa yhteyttä yrityksen liiketoimintaan ja toiminnalliseen kyvykkyyteen. Salkkujohtaminen on osa yrityksen kyvykkyyttä ja kilpailuetua, ja salkkujen johtamisen organisointi sekä tavoitteiden asettaminen ovat keskeinet osat johtamisjärjestelmää.

Hyviä käytäntöjä on eikä niitä tarvitse etsiä kaukaa. Kuten hyvä johtaminen yleensä, salkkujohtaminen vaatii kykyä ja uskallusta nousta numeroiden ja kaavioiden yläpuolelle johtamaan ihmisiä ja toimintaa. Siihen lääkkeinä ovat projektitoiminnan johtamisen sulauttaminen osaksi muuta johtamista sekä hyvien, joustavampien ja tehokkaampien toimintatapojen levittäminen yhä laajemmin. Usein tarvitaan myös asennemuutosta: projektinhallintajärjestelmä on hyvä renki, mutta huono johtaja.

Teksti: Petteri Kortelainen, Aalto PRO

Kirjoittaja vastaa Aalto PROssa projektisalkun johtamisen koulutuksesta.

Miksi täydennysrakentaminen on niin vaikeaa? Miksi asukkaat aina vastustavat omille alueilleen rakentamista? Miksi kaikki kestää aina tolkuttoman kauan? Miksi täydennysrakentamiseen osallistuvat ammattikunnat ja yksiköt eivät ymmärrä toisiaan?

Näihin ja moniin muihin täydennysrakentamista koskeviin kysymyksiin etsittiin vastausta Aalto PROn järjestämällä Täydennysrakentamisen muutosjohtaja -koulutusohjelmalla.

– Toimme eri alojen asiantuntijat yhteen miettimään ongelmia käynnissä olevien, todellisten projektien kautta. Koulutus tapahtui osallistuvilla paikkakunnilla, ja siinä käytiin läpi koko täydennysrakentamisen prosessi ja sen pullonkaulat, kertoo koulutuksenjohtaja Heikki Lonka Granlund Oy:stä.

Täydennysrakentaminen on todella tehokas tapa rakentaa kaupunkia. Yhden uuden asukkaan vaatimat kustannukset ovat usein vain viidesosa siitä, mitä uusien alueiden kaavoitus ja rakentaminen maksaa.

Espoossa järjestetty osallisuustilaisuus keräsi runsaasti osanottajia. Tulokset kirjattiin fläpeille, ja tuotokset toimitettiin hankkeesta vastaaville kaupungin edustajille jatkotoimenpiteitä varten.

– Täydennysrakentaminen tukee olemassa olevien alueiden uudistumista ja ehkäisee sosiaalisten ja muiden ongelmien syntymistä.Täydennysrakentamista helposti vältellään, koska uusia alueita on niin paljon mukavampi tehdä, tietää Lonka.

– Uusilla alueilla ei ole vastassa NIMBY-ryhmiä, hankalia kaavataloudellisia ongelmia tai monimutkaisia sopimusrakenteita. Täydennysrakentaminen on siis vaativa prosessi, joka onnistuakseen edellyttää moniammatillisen tiimin tiivistä yhteistyötä. Prosessissa on mukana paljon erilaisia sidosryhmiä ja osallisia, joiden kanssa on pystyttävä kommunikoimaan. Tiimin jäseniltä vaaditaan strategisen johtamisen ja prosessien johtamisen osaamista, hyviä vuorovaikutustaitoja, projektinjohtotaitoja ja kehittyneiden työvälineiden hallintaa. Täydennysrakentamisen prosessi ei toimi, jos siihen osallistuvat eivät yhdessä kehitä yhteistyökykyään ja taitojaan.

– Täydennysrakentamisen muutosjohtaja –koulutusohjelma tarjosi mahdollisuuden alan ammattilaisille kehittää yhdessä osaamistaan ja toimintaansa. Tärkeä osa koulutusohjelmaa olivat kaupunkien omat rakentamishankkeet, joiden ympärille koulutusohjelman sisällöt rakennettiin, Aalto PROn liiketoimintajohtaja Petri Lyytikäinen kertoo.

Kurssilaiset osallistuivat osittain  myös ohjausryhmätyöskentelyyn. Näin kukin kaupunki saattoi vaikuttaa oman hankkeensa problematiikan lähestymistapaan ja käsittelyyn sekä esittää kaupunkinsa omia asiantuntijoita todellisten case-alustuksien ja tietoiskujen pitäjiksi. Osallistujat toimivat samalla hankkeiden konsultteina. Benchmarkkaus toi ideoita, oivalluksia, uusia näkökulmia ja aitoa yhteistä tekemistä osanottajakaupunkien välille.

Kaupunkirakentamisen prosessiin kuuluvat monet strategiset ja operatiiviset näkökulmat, kuten prosessit, tiimien toiminta ja organisaatio, työvälineet ja mittaaminen. Alan uusimpia haasteita ovat muun muassa MALPE-ajattelu, ilmastonmuutos, energia-asiat sekä rakennusten ja ympäristön suojeluun liittyvät teemat. Oleellisen tärkeiksi asioiksi onnistumisten kannalta
nousevat eri osapuolten kanssa tapahtuva vuorovaikutus ja kommunikaatio.

Osallistujien palautteen mukaan ryhmätyöt olivat opettavaisia, sillä niitä tulee omassa kunnassa harvoin tehtyä saman alan toimijoiden kanssa. Näin kyse ei ollut reviirien taistelusta vaan aidosti näkökulmien yhteen sovittamisesta. Aito vuorovaikutteisuus korostui. Myös projektien johtamisesta ja työryhmätyöskentelystä saatiin hyviä kokemuksia.

Teksti: Eeva Klemi

Teksti on julkaistu aiemmin Kuntatekniikka-lehdessä

Laatua voidaan mitata ja arvioida vasta, kun on ensin tunnistettu sisäisten ja ulkoisten asiakkaiden näkökulmasta tärkeät ominaisuudet ja määritelty niille tavoitearvot. Kuten oheisesta kuvasta havaitaan, sen jälkeen on mitattava oloarvot ja verrattava näitä tavoitearvoihin. Kun tunnetaan, mitä pitäisi olla ja mitataan, mitä on, tiedetään onko laatupuutteita vai ei - tai onko tuotettu jopa ylilaatua. Vasta tällöin laadusta voidaan puhua yksiselitteisesti.

Laatumääritelmillä kuvataan yleensä tuotetta eli tavaraa ja palvelua. Mutta koska määritelmä on yleispätevä, sitä voidaan käyttää myös prosessin ja johtamisen laadun määrittämiseen ja mittaamiseen. Ja näin tehdäänkin. Kuvassa olevat isot valkoiset nuolet korostavat, että jos yrityksellä tai yhteisöllä on ongelmia tuotelaadussa, juurisyyt ovat löydettävissä prosessin laadusta ja edelleen johtamisen laadusta.

Tuote on prosessin tulos, joten mikäli halutaan vaikuttaa tuotteen laatuun, prosessista tulee tunnistaa tulokseen vaikuttavat muuttujat ja optimoida ne. Tähän tehtävään tehokkaimmat työkalut tarjoaa Lean Six Sigma -menetelmä. Menetelmässä tarkastellaan yhtälöä Y=f(Xn). Y edustaa prosessin tuotoksia, siirtymäfunktio f systeemin syy-seuraussuhteita ja X:t prosessin muuttujia. Lean Six Sigma DMAIC-menetelmä pyrkii saamaan prosessilaadun ja tuotelaadun hallintaan ja parantamaan sitä jatkuvasti.

What is Quality?

ISO9000-standardin laadun määritelmää sovelletaan myös johtamiseen. Sekä Euroopan että Suomen Laatupalkintomallit ja niiden yhteneväiset kriteeristöt täyttävät täysin yllä olevan määritelmän vaatimukset. Malli edustaa parasta tietämystä toiminnan erinomaisuuteen vaikuttavista tekijöistä, ja sen avulla voidaan mitata yritysten ja julkisyhteisöjen johtamisen laatua.

Johtamisen eri elementeille on näissä malleissa määritelty tarkkajakoinen kriteeristö ja ns. TUTKA/RADAR-mittausvälineiden avulla saadaan yllättävän objektiivisia mittaustuloksia vaikka arvioijien mittaustyötä voisi sanoa subjektiiviseksi. Laatupalkintomalleja on muitakin ja niitä voi käyttää tehokkaasti oman johtamisen laadun mittaamiseen ja kehittämiseen itsearviointitarkoituksessa. Ei tarvitse osallistua kilpailuun, ainakaan aluksi. Useissa yrityksissä vuosittain tehtävät työtyytyväisyyskyselyt ja 360 asteen henkilökohtaiset arvioinnit edustavat yrityksen laadun mittaamista ISO9000-laatumääritelmää soveltaen.

Laatu ei siis ole mitään mystistä, eikä sen määrittäminen saa olla jokaisen oma asia. Se on johdon asia, ja edellyttää myös jatkuvaa vuoropuhelua johdon ja henkilöstön välillä. Johdon tehtävänä on huolehtia, että yritys tai yhteisö on tunnistanut laatumuuttujat kaikilla tasoilla riittävän laajasti, asettaa tavoitteet ja viestittää ne henkilöstölle.

Teksti: Simo Salminen, Nordic Process Improvement Oy

Simo Salminen on itse Master Black Belt ja hän kouluttaa Aalto PROn Lean Six Sigma -valmennuksissa.

Yksi syy siihen, että osaamisen kehittämisen strategisuutta leimaa näennäisyys, on investoinnin tuoton epämääräisyys. Osaaminen on höttöä. Insinööri ja kauppatieteilijä eivät sitä oikein ymmärrä. Luvattoman monet yritykset tyytyvät tarkastelemaan vain koulutettavien välitöntä reaktiota koulutustilaisuuteen: mitä pidit luennosta, oliko ruoka hyvää, oliko kivaa, saitko uusia ideoita, olivatko luentomateriaalit kelvollisia…

Palautteiden sijasta – tai ainakin lisäksi – pitäisi mitata tuloksia. Ja itse asiassa tulostavoitteiden tulisi olla ensimmäinen asia, joka on pöydällä koulutusta suunniteltaessa.

Tulosten mittaaminen on kuitenkin monimutkaista. Siksi se myös jätetään tekemättä. Tyydytään mittaamaan vain välillisiä tuloksia ja asiakastyytyväisyyttä, mikä toki toimii rajatussa mittakaavassa.  Koulutus on myös voinut täyttää tehtävänsä jo mittaamattomasti: luomalla oppimiselle suotuisan ympäristön, tarjoamalla mahdollisuuksia opittujen asioiden soveltamiseksi työhön, aktivoimalla uusien asioiden ja oman osaamisen vuoropuhelua pääkopassa sekä antamalla uutta tietoa ja tuoreita näkemyksiä.

Mitattiinpa tuloksia tai sitten ei, tulostavoitteiden määrittely on siksikin tärkeää, että johdetaan kokonaisuutta. Valtavasta kirjosta yrityksen tulisi osata valita tarkoituksenmukainen yhdistelmä osaamisen kehittämisen keinoja. Suomessa on tarjolla koulutusta joka lähtöön; on valmennusta, täydennyskoulutusta, tutkintoon johtavaa koulutusta, työvoimakoulutusta, työssäoppimista, työn ohella opiskelua ja niin edelleen. Ja tarjoajia on sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta. Koulutus on valtava bisnes.

Eduskuntakäsittelyssä oleva, ensi vuonna voimaan tuleva Osaamisen kehittämisen toimintamalli tuo yrityksille porkkanan käynnistää järjestelmällinen osaamisen johtaminen ja kehittäminen. Mielestämme ei kannata rajoittua täyttämään pelkästään lain kirjainta, vaan nyt viimeistään luoda yritykselle oikeasti kilpailukykyä ja tuottavuutta parantava – strateginen – osaamisen kehittämisohjelma.

Tuotantomaailmassa on varmasti tullut selväksi, että osittaisoptimointi ei paranna kokonaisuutta. Pullonkauloja esiintyy paitsi prosesseissa myös osaamisen takia. Osaaminen happanee varastoon, jos sitä ei pysty käyttämään. Se ehtii virtautua tuloksiksi vain, jos yksilön ja henkilöstön osaaminen kokonaisuutena on kunnossa.

Tavoiteltavien tulosten määrittely auttaa ymmärtämään tuloksiin tarvittavan osaamisen, tekemään kouluttamisesta ja valmentamisesta suunnitelmallista ja antamaan yksittäisellekin kouluttajalle parhaan mahdollisen toimeksiannon. Yhtä lailla kirkkaat tavoitteet auttavat perustelemaan kunkin koulutuksen tarpeen ja tavoitteet sekä koulutuksen jälkeiset askeleet osallistujille.

Kun ongelmia ja haasteita ratkotaan, juurisyiksi osoittautuu usein osaamiseen tai johtamiseen liittyviä asioita. Viedäänkö yrityksen ongelmanratkaisuprosesseissa selvinneet kehitysaiheet HR:n tiedoksi? Monissa yrityksissä parannetaan parhaillaan hankinnan, tuotannon ja myynnin yhteistyötä ja viestintää S&OP:lla. Mutta kuinka monessa yrityksessä HR osallistuu vaikka Gemba-kävelyihin? Olemme todistaneet joitakin tapauksia, joissa HR on opiskelijan roolissa osallistunut tilaamaansa räätälöityyn koulutukseen tai vaikkapa että HR-johtaja on käynyt tuotannon johtamisen koulutusohjelman – ymmärtääkseen paremmin kokonaisuutta, jota on palvelemassa.

Voi olla, että näiden esimerkkiä kannattaisi useammankin yrityksen seurata.

Teksti: Anita Vastamäki & Jani Alanko

Juttu on julkaistu joulukuussa 2013 Suomen tuotannonohjausyhdistys ry:n Stoori-lehdessä. 

Kirjoittajat ovat koulutuksen suunnittelun ja markkinoinnin ammattilaisia Aalto PROsta. 

AaltoPROn tuotekehitysalan täydennyskoulutukseen hakeutuu nykyisin paljon palveluyritysten henkilöstöä, kertoo professori Kalevi Ekman. Kuva George Atanassov

Tuotekehitysosaaminen on aika keskeinen kansalaistaito nyky-Suomessa, pohtii Aalto-yliopiston Design Factoryn vetäjä, professori Kalevi Ekman. Hän kehottaa katsomaan ikkunasta talvista Otaniemeä.

- Metsää, kylmää ja pimeää. Edellytykset eivät meillä ole häävit, Ekman naurahtaa.

Totta, pihamaalla talvihämärässä seistessä 3000 neliön punatiilinen tuotekehityspyhättökään ei näytä järin kutsuvalta, mutta sisällä käy kuhina. Design Factoryn protoverstaissa sekä näyttely- ja oleskelutiloissa hyörii väkeä. Kahvi tulee espressokoneesta, ja vastaantulijoille on varminta puhua englantia.

Syyskuussa 2008 avatusta Aalto-yliopiston tuotekehityskeskuksesta on viidessä vuodessa tullut kansainvälinen nähtävyys, johon tullaan tutustumaan ympäri maailmaa. Uudet tuotekehityksen tavat kiinnostavat yllättäviäkin tahoja. Tammikuussa 2014 Design Factoryssa nähtiin Suomen hallitus, maan tulevaisuutta pohtimassa.

Ekonomit, insinöörit ja designerit yhdessä

Esiteteksti kertoo, että Design Factory on tuotekehityksen avoin tutkimus- ja oppimisympäristö, joka tukee tieteidenvälistä ja ongelmalähtöistä oppimista ja tutkimusta. Käytännössä tämän voi nähdä esimerkiksi Ekmanin vetämällä tuotekehitysprojekti-kurssilla.  Lukuvuoden mittaisella kurssilla tulevista ekonomeista, muotoilijoista ja diplomi-insinööreistä kootut tiimit ratkovat kurssin sponsoriyritysten esittämiä tuotekehityshaasteita.

Tämän vuoden kurssilla tekee töitä 180 opiskelijaa 14 eri projektissa. Niitä sponsoroivat muun muassa ABB Marine, Kone, Nokia ja Philips. 40 kurssilaista työskentelee etänä, ulkomaisista yhteistyöyliopistoista käsin. Juuri nyt kurssin työtahti on tiivistymässä. Protopajan valot saattavat palaa läpi yön, kun hyvistä ideoista rakennetaan todellisia fyysisen maailman objekteja.

Design Factoryn isä professori Kalevi "Eetu" Ekman ja tuotekehityskurssin RÜM-opiskelijatiimi. Ekman näkee AaltoPROn täydennyskoulutuksen hyvänä oikopolkuna osaamisen siirtoon. Opiskelijat tuovat kyllä oppinsa yrityksiin, mutta vuosien viiveellä. "Täydennyskoulutus on vähän suorempi väylä siirtää tutkimustietoa yritysten käytännöiksi." Kuva: Fiona Khor

Design Factoryn käytävillä nähdään myös varttuneempia tuotekehittäjiä. Esimerkiksi toukokuussa 2014 alkavan Aalto PROn Diploma in Product Development DPD -koulutuksen kaksi lähiopetusjaksoa pidetään Design Factoryn tiloissa. Professori Kalevi Ekman opettaa silloin tällöin itsekin Aalto PROn jo työelämässä oleville suunnatuissa tuotekehityskoulutuksissa.

Uudenlaista täydennyskoulutusta

- Design Factoryssa olemme päässeet kokeilemaan uudenlaista täydennyskoulutuspedagogiikkaa, kertoo Ekman.

Kokoushuoneiden ja luento-opetuksen sijasta töitä tehdään värikkäissä ryhmätyötiloissa. Painopiste on kuuntelemisen sijaan itse tekemisessä ja ryhmätyöskentelyssä.

Tulevaan DPD-koulutukseen osallistuville on luvassa muun muassa intensiivinen tuotekehityspäivä, jossa simuloidaan yhden päivän aikana ison tuotekehitysprojektin kaikki vaiheet.

- Siinä avautuu monelle uusia näkökulmia. Insinöörit eivät ole välttämättä tottuneet miettimään esimerkiksi hinnoittelua tai käytettävyyttä. Siinä huomaa puolin ja toisin, mitä eri asiantuntijuuksia on, ja miten ne palvelevat yrityksen isompaa päämäärää, Kalevi Ekman lupaa.

Design Factoryssa tehdään paitsi käytännön tuotekehitysprojekteja, myös tutkitaan itse tuotekehitysprosessia ja sen menestystekijöitä. Aalto PROn tarjoama täydennyskoulutus kytkeytyy tiiviisti yliopiston omaan tutkimukseen.

- Opettajat ovat pääasiassa meidän tutkijoitamme, jotka ammentavat kurssipäivien sisällöt siitä, mitä olemme vuosikausia tutkineet.

Ekman muistuttaa, että monille tuotekehityskoulutuksen varsinainen anti on se, että olet koulutuksessa yhdessä eri yrityksistä tulevien erilaisten ihmisten kanssa.

- Koulutuksessa saa etäisyyttä omaan arkityöhön. Se saattaa avata aivan uusia näkökulmia.

Teksti: Petja Partanen

***********************

DPD-tuotekehityskoulutukseen ilmoittautuminen nyt käynnissä

Aalto PROn seuraava Diploma in Product Development DPD -koulutusohjelma käynnistyy toukokuussa 2014. Se  on kokonaisvaltainen tuotekehityksen
koulutusohjelma, jossa opitaan niin strategisten ideoiden systemaattinen tuottaminen ja kehittäminen kuin tuotekehitystoiminnan tuloksellisuuden mittaaminen.

Koulutusohjelmaan sisältyy 12 lähiopetuspäivää, ryhmätöitä ja harjoituksia sekä omaan työhön liittyvä kehitysprojekti. Kaksi koulutuksen kuudesta jaksosta tehdään Aalto Design Factoryssa.

Koulutus on suunnattu tuote- ja palvelukehityksen johto-, suunnittelu- ja asiantuntijatehtävissä toimiville sekä bisneskehittäjille, jotka haluavat saada kokonaiskäsityksen tuotekehitystoiminnasta.

Lisätiedot: Lisbeth Edlund, koulutuspäällikkö, 050 351 9058, lisbeth.edlund[at]aalto.fi

http://aaltopro.fi/dpd

Projektikokemusta Ari Maaniselle Mediq Suomi Oy:stä on ehtinyt vuosien varrella kertyä pääasiassa erityyppisistä rakennustarvike- ja kiinteiden sairaalalaitteiden toimitusprojekteista jo runsain mitoin.

- Tein päätöksen jatko-opiskelusta havaittuani muutoksia nykyisen organisaationi asiakkaiden ja yhteistyökumppanien liiketoiminnoissa. Trendi näyttää olevan se, että hankintoja keskitetään ja niistä muodostetaan yhä suurempia kokonaisuuksia. Kun projektien ja hankkeiden koot kasvavat, myös niiden hallinta monimutkaistuu.

- Tyypillistä on myös se, että kokonaisuudet edellyttävät laajempaa tarjontaa, kun mitä oma organisaatio kykenee tarjoamaan, tällöin tarvitaan yhteistyökumppaneita. Kompleksisten kokonaisuuksien hallinta taas edellyttää ennen kaikkea selkeitä toimintatapoja, prosesseja ja -malleja. Nykyisin lähes kaikki työ on projektiluontoista organisaatiosta tai toimialasta riippumatta, Maaninen toteaa.

Paremmat onnistumisen eväät

Tilastollisesti tarkasteltuna monet aloitetuista projekteista epäonnistuvat tai niiden tuottamia tuloksia ei kyetä täysin hyödyntämään.

-Oman näkemykseni mukaan näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Projektit epäonnistuvat yleensä siksi, että niille ei ole asetettu selkeitä tavoitteita, projektin määrittäminen on jäänyt vaillinaiseksi, projektiorganisaation tekeminen ei ole yhdensuuntaista tai projektidokumentaatiota ei tehdä asianmukaisesti.

-Mielestäni projekti on onnistunut silloin, kun sen lopputulos vastaa tai jopa ylittää käyttäjien vaatimukset sekä mahdollistaa odotettujen hyötyjen toteutumisen. Projektijohtaminen on siis asiakkaan auttamista parhaimmillaan. Se mahdollistaa projektin sujuvan ja onnistuneen läpiviennin sovitussa aikataulussa, sekä auttaa mahdollisten ongelmien ratkaisemisessa jo ennen kuin niitä on päässyt edes syntymään.

- MPM Pro -koulutus tarjosi minulle oivan mahdollisuuden arvioida omaa osaamistani, löytää omia kehitysalueitani sekä työstää niitä osaavien tunnettujen kansainvälisten luennoitsijoiden opissa. Sain myös uusia ideoita ja näkemyksiä, ja ennen kaikkea käytännön vinkkejä ja työkaluja erityisesti projektisalkunhallinnan tueksi.

Myös organisaatio hyötyy

Koulutuksesta on hyötynyt myös Maanisen oma organisaatio.

– Oppeja onkin jo ehditty hyödyntämään mm. elinkaarimallin, projektimallin ja projektidokumentaation kehityksessä. Olemme myös jatkokouluttaneet muuta projektihenkilöstöä ja mielestäni projektiorganisaatiomme onkin tällä hetkellä huomattavasti kypsempi kuin aiemmin.

Kattava läpileikkaus

Maanisen mukaan koulutus tarjosi hänelle kattavan läpileikkauksen projektin koko elinkaaresta tunnistus- ja asettamisvaiheesta aina päättämiseen ja ylläpitoon.

-Koulutuksessa projekteja ja niiden johtamista käsiteltiin paitsi yksittäisen projektin, myös projektisalkun- ja ohjelmajohtamisen näkökulmasta. Eri toimialoilla toimivien ihmisten kesken käyty kokemustenvaihto oli myös rikastavaa ja synnytti uudenlaisia ideoita ja näkemyksiä, Maaninen tiivistää.

Teksti: Mia Heiskanen, Viestintätoimisto Commia Oy

Lisätiedot: Sanna Savola, 050 576 9398, sanna.savola[at]aalto.fi

****************

Tutustu myös monipuoliseen valikoimaamme
projektinhallinta- ja johtamiskoulutuksia:

Interims Audimax koostuu kahdesta 479- ja 288-paikkaisesta luentosalista sekä huolto- ja tekniikkatiloista. Se on rakennettu tilapäiseen käyttöön vastaamaan Münchenin teknillisen yliopiston lisääntyneeseen tilantarpeeseen.

Internationales Holzbau-Forum IHF 2013 – 1 400:n puurakentamisen ammattilaisen kohtauspaikka

Puurakentamisen kansainvälinen Forum-Holzbau -konferenssi järjestettiin tänä vuonna 19. kerran Garmisch-Partenkirchenissä 4.–6.12.2013.  Konferenssi on yksi puurakentamisen toimijoiden merkittävimmistä kansainvälisistä kohtauspaikoista. Se tarjoaa osallistujille mahdollisuuden päästä keskustelemaan puurakentamisen ja -arkkitehtuurin uusista tuulista ja tulevaisuuden näkymistä sekä jakamaan parhaita käytäntöjä. Konferenssin yhteydessä pidetään myös näyttely, joka tarjoaa laajan läpileikkauksen puurakentamiseen liittyvien yritysten, alan oppilaitosten ja tutkimuslaitosten toiminnasta.

Tämänvuotiseen konferenssiin osallistui kaiken kaikkiaan noin 1 400 puurakentamisen ammattilaista. Valtaosa esitelmöitsijöistä ja osallistujista tulivat Keski-Euroopasta, mutta mukana oli myös hyvä edustus Pohjoismaista,

Puurakentamisen ratkaisuja baijerilaisittain

Matkamme alkoi varhain tiistai-aamuna 3.12.2013 Münchenistä. Aalto-yliopiston puurakentamisen professori Pekka Heikkisen suunnittelemaan vierailuohjelmaan kuului niin työmaa- ja tehdasvierailuja kuin uudis- ja korjausrakennuskohteita.

Päivän ensimmäinen kohteemme oli Münchenin teknillisen yliopiston vuonna 2011 valmistunut auditoriorakennus, Interims Audimax. Kahdesta luentosalista sekä huolto- ja tekniikkatiloista koostuvan rakennus on voittanut muun muassa Deutscher Holzbaupreis 2013 -uudisrakennuspalkinnon.

Yliopistokampukselta matkamme jatkui Merk Timberin tehtaalle Aichachiin. Vähän yli 100. työntekijän Merk Timber valmistaa puutuotteista lähinnä kerto- ja liimapuuta sekä CLT:tä. Se on toimittanut Kerto-elementit muun muassa maailman suurimpiin puurakennuksiin lukeutuvaan Metropol Parasol -kaupunkikeskukseen Espanjan Sevillassa. Aichachista matkamme jatkui Augsburgiin, missä tutustuimme arkkitehti Frank Lattken johdolla Lattke Architektenin suunnittelemiin uudis- ja TES-korjauskohteisiin. Päivän päätteeksi suuntasimme vielä työmaalle Landsberg am Lechissa sekä Gumpp & Maierin tehtaalle Binswangenissa. Illaksi saavuimme lopulta Kranzbergiin, missä majoitumme viehättävään Hörger Biohotelliin. Hotellin vuonna 2006 valmistunut lisärakennus on rakennettu CLT-elementeistä.

Hörger Biohotel Tafernwirtschaft on Kranzbergissa (n. 30 km Münchenistä pohjoiseen) sijaitseva perheomisteinen hotelli. Sen vuonna 2006 valmistunut lisärakennus on rakennettu CLT-elementeistä.

Hyvin nukutun yön jälkeen  suuntasimme varhain seuraavana aamuna kohti viimeistä kohdettamme Münchenissä sekä viimein kohti Garmisch-Partenkircheniä ja 19. kansainvälisen puurakentamisen Forum-Holzbau -konferenssia. Münchenissä tutustuimme arkkitehti Florian Lichtblaun johdolla kahteen uudis- ja TES-korjauskohteeseen. Etenkin kuvan saaneerauskohde, joka oli suunniteltu yhteistyössä Lichtblau Architektenin ja Architekten Hermann Kaufmannin kanssa, jakoi arkkitehtuurillaan mielipiteitä.

Viimeinen kohteemme ennen Garmisch-Partenkircheniä oli 50-luvun saneerauskohde Münchenissä. Taloa oli esittelemässä ryhmällemme arkkitehti Florian Lichtblau, Lichtblau Architekteniltä.

Aalto-yliopisto mukana Forum-Holzbau -verkostossa

Garmisch-Partenkircheniin saavuimme keskiviikkona puolenpäivän aikoihin, mikä mahdollisti osallistumisemme pre-seminaaripäivän iltapäiväsessioihin. Edellisvuosien tapaa iltapäivän teemoja olivat arkkitehtuuri, valmistaloteollisuus, puurakentaminen sekä puurakenteiden mekaaniset ja liimaliitokset. Torstai ja perjantai olivat varsinaisia seminaaripäiviä. Päivien aikana pureuduimme muun muassa erilaisiin puurakenteisiin ja rakenneratkaisuihin, alan markkinatilanteeseen sekä puurakentamisen nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin, alan tutkimukseen. Seminaaripäiviin osallistui kaiken kaikkiaan noin 1400 alan ammattilaista.

Forum-Holzbau on yhteistyökonsepti, jonka omistaa rakentamisen alan korkeakouluverkosto. Forum-Holzbau -verkostoon kuuluvat Münchenin ja Wienin teknilliset korkeakoulut, Rosenheimin ja Bernin ammattikorkeakoulut, Brittiläisen Kolumbian yliopisto Vancouverista sekä Aalto-yliopisto. Forum-Holzbau -konseptia on viime vuosina laajennettu myös alueellisiin tapahtumiin, joista Forum-Holzbau Nordic keskittyy Pohjoismaihin. Ensimmäinen pohjoismainen konferenssi pidettiin Ruotsin Växjössä elokuussa 2012. Viime vuoden tapahtuma järjestettiin Kouvolassa 23.–24.5.2013, ja seuraavana on vuorossa Norjan Trondheim 24.–26.9.2014.

Teksti ja kuvat: Ulla Rintala

******

PRA Pro alkaa taas 8.4. - Tulevaisuus rakennetaan nyt!

Erikoistu puurakentamisen osaajaksi ja tule kehittämään tulevaisuuden suomalaista puurakentamista.

PRA Pro - Puurakentamisen asiantuntijaohjelma on osa Aalto-yliopiston tarjoamaa täydennyskoulutusta. Se yhdistää ainutlaatuisella tavalla Aalto-yliopiston puutuotetekniikan, rakennus- ja talotekniikan sekä puuarkkitehtuurin osaamisen sekä tuoreimman tutkimustiedon.

Lisätiedot

Ulla Rintala, 050 544 2957, ulla.rintala[at]aalto.fi
aaltopro.fi/pra

Aalto PROn kehittämispäällikkö Timo Heikkinen, koulutussuunnittelija Erja Laurila ja liiketoimintajohtaja Petri Lyytikäinen ovat tyytyväisiä korkeakoulutetuille kehitetyn alue- ja yhdyskuntasuunnittelun oppisopimustyyppisen koulutusohjelman saamaan suosioon. Nyt vastaavaa konseptia laajennetaan uusille aloille. Maaliskuussa alkavan Rakennusvalvonnan kehittämisohjelman osalta on tehty tiivistä yhteistyötä TTY:n Edutechin sekä Rakennustarkastusyhdistys RTY:n kanssa.

Aalto PROn tarjoama täydennyskoulutus kehittyy samalla, kun Aalto-yliopiston perus- ja jatkotutkintoja uudistetaan. Yhteistyötä tehdään aiempaa enemmän.

– Täydennyskoulutusta ja maisteriopetusta yhdistetään soveltuvin osin. Se edistää verkottumista teknisen asiantuntemuksen ja yhteiskuntatieteisiin painottuvan osaamisen kesken ja tuo maisteriopiskelijoille tuulahduksen elävästä työelämästä, kertoo Aalto PROn kehittämispäällikkö Timo Heikkinen.

Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun oppisopimuskoulutuksessa on ollut vuosittain 30 opiskelijaa sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta. Heikkisen mukaan tämä koulutus eroaa perinteisestä YTK:n Pitkästä kurssista vahvan työelämäyhteyden osalta. Opiskelijoilla on myös työvuosia takanaan keskimäärin vähemmän kuin YTK-kurssilaisilla.

– Tässä mallissa yliopistolta tulee opiskelijalle tutor ja työnantajaorganisaatiosta mentor, joka on kokenut alan taitaja.

Aalto PROssa käynnistyy maaliskuussa myös kaavoituksen energiatehokkuusasiantuntijan oppisopimustyyppinen koulutus. Sen tavoitteena on Heikkisen mukaan saada työmarkkinoille erityisesti energia- ja ilmastokysymyksiin perehtyneitä kaavoittajia.

– Jos energiansäästöön tähdätään rakentamisessa pitkällä tähtäimellä, energiakysymykset on otettava huomioon suunnittelun varhaisessa vaiheessa, Heikkinen sanoo.

Aalto PROn kaavoituksen energiatehokkuusasiantuntijan oppisopimustyyppinen koulutus on kaavoittajan pätevyyden toteamismenettelyn edellyttämää täydennyskoulutusta. Pätevyyttä voi hakea FISE Oyn kautta.

Koulutukseen kuuluu 14 lähiopetuspäivää, ja koulutukseen pääsyn edellytyksenä on korkeakoulututkinto. Olennainen osa koulutusta on työssäoppiminen sekä sen dokumentointi mentorin ja tutorin ohjauksessa. Opiskelijoiden työkokemus vaihtelee äskettäin valmistuneista pitkään alalla työskennelleisiin, joiden asiantuntijuutta halutaan suunnata uudelleen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö kattaa merkittävän osan koulutusohjelmien kustannuksista. Yksityiseltä sektorilta tulee yhä enemmän osallistujia, sillä kaavoituksen töitä ulkoistetaan kunnissa entistä enemmän.

– Yksityisen sektorin asiantuntijoiden haasteena ovat myös puutteet julkisen sektorin toimintatapojen kokonaisuuden tuntemuksessa. Asiat kyllä tiedetään, mutta tieto on pieninä erillisinä paloina, Timo Heikkinen arvioi.

– Eroa YTK:n Pitkän kurssin osallistujiin voi myös luonnehtia niin, että Pitkän kurssin opiskelijat tulevat enemmän keskustelemaan ja reflektoimaan, kun taas oppisopimuskoulutukseen tullaan selkeästi oppimaan.

Rakennusvalvontakoulutusta yhteistyössä RTY:n kanssa

Aalto PROn ja Edutechin yhteisvoimin käynnistettävässä rakennusvalvonnan kehittämisohjelmassa on kolmantena keskeisenä kätilönä ollut Rakennustarkastusyhdistys RTY. Sekä Espooseen että Tampereelle otetaan 30 opiskelijaa. Koulutuksen rakenne vastaa pääosin kahta edellä kuvattua ohjelmaa.

Koulutuksen tavoitteena on tarjota osallistujille laaja-alaista, näkemyksellistä, yliopistotasoista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa tutkimustietoa rakennusvalvonnassa tarvittavasta osaamisesta. Koulutuksessa saa laajan tietopaketin rakennusvalvonnan erityistehtäviin. Se koostuu 11 lähiopetuspäivästä, välitehtävistä sekä oman työyksikön kehittämishankkeesta.

– Koulutus on saanut hyvän suosion. Ohjelman ensimmäisellä jaksolla on kaikille yhteistä opetusta alue- ja yhdyskuntasuunnittelun sekä kaavoituksen energiatehokkuussuunnittelijan koulutusohjelmien kanssa. Tämä on osa paljon puhuttua ”siiloutumisen” purkamista, Timo Heikkinen sanoo.

Koulutussuunnittelija Erja Laurila korostaa vertaisoppimisen merkitystä tämän päivän täydennyskoulutuksessa.

– Ennen tultiin kurssille, jossa opettaja kaatoi tietoa päähän. Nyt tullaan keskustelemaan ja pohtimaan vaihtoehtoisia ratkaisuja yhdessä.
RTY on päättänyt tukea ohjelman suorittaneita jäseniään myöntämällä ohjelman hyväksytysti suorittaneille 500 euron stipendin.

Hyviä kokemuksia oppisopimuksista

Kaavasuunnittelija Charlotta Tannerilla on takanaan runsaan kymmenen vuoden työura, josta viimeiset kuusi vuotta hän on ollut kaavoitustehtävissä Hyvinkään kaupungin palveluksessa. Koulutustaustana ovat ammattikorkeakoulututkinnot miljöösuunnittelussa ja yhdyskuntasuunnittelussa. Lisäopinnot kuitenkin houkuttelivat.

– Löysin Aalto PROn alue- ja yhdyskuntasuunnittelun oppisopimuskoulutuksen verkkosivuilta. Kiinnostavista moduleista koottu kurssi houkutti myös hinnallaan. Samaan aikaan esimiehemme olivat huomanneet saman kurssin ja kyselivät kiinnostusta, Tanner kertoo.

Hän sai ohjelmaan mentorikseen esimiehensä, Hyvinkään kaavoituspäällikkö Anne Jarvan, joka tunnetaan kehittämismyönteisenä persoonana. Mentori saa kiitosta myös töiden järjestelystä niin, että opinnoillekin jäi aikaa.

Anne Jarva kertoo, että työyhteisön jäsenten erilaisten koulutustaustojen vuoksi myös täydennyskoulutustarpeet vaihtelevat. Osa laajentaa osaamistaan uusille alueille ja osa täydentää opintojaan ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi.

– Mentorin tehtävät eivät lopulta vaatineet kovin paljon aikaa. Olin motivoitunut, ja minulla on myös kouluttajataustaa. Oppisopimuskoulutuksen harjoitustyöt liittyvät sitä paitsi hyvin kiinteästi arkisiin työtehtäviin.
Yllättävää oli se, miten paljon tähän koulutusohjelmaan osallistuminen vaikutti kannustavasti muuhun työyhteisöön.

– Muut halusivat kannustaa Charlottaa eteenpäin ja esimerkiksi asukasiltojen järjestämiseen tuli uutta puhtia, kun hän puolestaan innosti vanhemmat kollegat työpajatyöskentelyyn, Jarva iloitsee.

Hän pitää oppisopimusta erinomaisena koulutusmuotona koulutustasoon katsomatta. Parhaillaan kaavoitusyksikössä yksi henkilö harkitsee johtamistaidon oppisopimuskolutusta.

– Täydennyskoulutusmenot eivät ole lopulta olennainen kustannuserä kunnan taloudessa. Nuorille, jonkin aikaa kaavoitustehtävissä olleille esimerkiksi tällainen oppisopimuskoulutus sopii mainiosti. Mallia on hyödynnetty Suomessa aivan liian vähän.

Ammatti-identiteetti vahvistui

Charlotta Tanner kokee saaneensa ohjelmasta paljon hyötyä, vaikka hän aluksi arveli kohtaavansa koulutuksessa paljon jo tuntemiaan asiakokonaisuuksia.

– Joka modulista löytyi jotakin uutta, ja luennoitsijat olivat hyviä. Monia ohjelmassa käsiteltyjä asioita on voinut hyödyntää työtehtävissä. Toisten kurssilaisten kanssa käydyt keskustelut olivat myös todella positiivinen kokemus. Kaikin puolin jäi hyvä fiilis.

Hän korostaa myös koulutuksen merkitystä ammatti-identiteetin kehittymisessä.

– Kurssin aikana huomasi, että itsellä on jo paljon ammattiosaamista, ja kurssilla se vielä parani. Nyt tuntuu siltä, että osaan tehdä monia asioita entistä paremmin.

Tämän lehden ilmestymispäivänä jaetaan kurssitodistukset. Ohjelmaan osallistuneiden kesken muodostui myös myöhemmän työelämän kannalta hyödyllinen verkosto. Nyt on tiedossa keneltä voi kysyä vinkkejä tarvittaessa.

Teksti ja kuva: Paavo Taipale

Artikkeli on julkaistu Kuntatekniikka-lehden numerossa 1/2014, ss. 48-49.

Väitöskirjassaan Salu Ylirisku tarkasteli prosesseja, joissa uusia ns. ”hyviä ideoita” luodaan. Hyväksi ideaksi hän määritti sen, jonka monialainen suunnitteluryhmä on päättänyt esittää projektin lopussa.

- Minulle hyvä idea on sellainen, joka selviytyy ajassa. Tarkastelin tällaisten ideoiden luomistilanteita: Miten tilanne rakennettiin ja pohjustettiin? Minkälaisia edeltäviä työvaiheita sitä edelsi? Tavoitteena oli oppia ymmärtämään, millä periaatteilla tätä voidaan fasilitoida, Ylirisku valottaa.

Väitöskirja ”Frame it simple! Towards a theory of conceptual designing” on samalla sekä empiirinen että teoreettinen tutkimus. Se tarkastelee käsitteellistä muotoilua – korkean tason suunnittelua, joka etenee pääasiassa puheen, luonnostelun ja mallintamisen avulla. Tutkimus käsittelee muotoiluprojekteissa tapahtuvaa oppimista tarkasti ja syvällisesti ja antaa teorian projektispesifistä oppimisesta.

Muotoiluprosessissa kehitettiin mm. uudenlaista, monikanavaista karttapalvelua luonnossa liikkujille. Seurattiin, mitä tapahtuu, kun samat ihmiset tapaavat toisiaan yhä uudelleen ja puhuvat karttapalvelukonseptista. Tutkimuksessa ilmeni, että käsitys konseptista syntyy vasta pohjustusvaiheen jälkeen.

Projektispesifi oppiminen on käsitteellistä muotoilu

Projektispesifinen oppiminen on Yliriskun luoma termi ja viittaa projektin aikana tapahtuvaan oppimiseen, joka on suhteessa projektissa tuotettavaan uuteen tavoitteeseen, muotoilukonseptiin.

- Suunnittelun päämäärä voidaan ilmaista muotoilukonseptin avulla. Konseptien tuottaminen on siis tietynlaisten tavoitteiden tuottamista. Tällaisen tavoitteen rakentaminen vaatii paljon oppimista puolista, joita sen saavuttaminen edellyttää, Ylirisku kertoo.

-Innovaatioprosessi voidaan tuottaa osallistamalla erilaisia ihmisiä. Tämä kuitenkin vaatii hyvää fasilitointia, jotta heille tarjoutuu todellinen mahdollisuus vaikuttaa sisältöön. On myös tärkeä ymmärtää ja ottaa vastuu prosessin eteenpäin viemisestä, hän jatkaa.

Osallistumista voidaan fasilitoida esimerkiksi erilaisten pohjustustehtävien avulla. Tällainen tutustuminen synnyttää ajattelua välittäviä resursseja, jotka ovat hyödyllisiä suunnittelun kannalta.

- Käsitys suunnasta ja tavoitteista voi muuttua prosessin aikana. Tämä näyttäytyy siinä, että prosessissa mukana olevat ihmiset alkavat puhua eri tavalla suunnittelun kohteesta ja siitä, mikä on hyvää ja tarkoituksenmukaista, Ylirisku sanoo.

Hän käyttää sanaa ”uudelleenartikulointi” kuvaamaan ilmiötä, joka tapahtuu, kun samasta asiasta puhutaan yhä uudestaan. Projektispesifi oppiminen tulee näkyväksi nimen omaan uudelleenartikuloinnissa.

Parempia menetelmiä konseptointiprosessiin

Muotoilijalle työ tarjoaa sekä käytännön vinkkejä että perusteita konseptointiprosessin suunnitteluun. Analyysi nostaa esiin hyvin toimivia käsitteellisen muotoilun strategioita sekä uusia perusteita käsitteellisten muotoiluprosessien menestykselliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Kuvattuja löydöksiä voidaan hyödyntää monipuolisesti hyvinkin erilaisissa hankkeissa kaupunkisuunnittelusta monikanavapalveluihin. Tällä hetkellä Yliriskun periaatteiden mukasta prosessia käytetään mm. Aalto-yliopistossa  työ- ja oppimisympäristöjen suunnittelussa.

Taiteen tohtori Salu Ylirisku työskentelee Embodied Design -tutkimusryhmän johtajana Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Muotoilun laitoksella.

Teksti ja kuvat: Outi Liedes, Aalto PRO

Myynnillä olisi kova tahto myydä, mutta tuotanto haraa vastaan. Tuotanto haluaisi kovasti tuottaa, mutta hankinta pistää kapuloita rattaisiin. Hankinta pyrkii kustannustehokkaaseen toimintaan, mutta tuotanto asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Tuotanto haluaisi optimoida toimintansa, mutta myynnille ei mikään riitä. Lisäksi organisaation johto voi esittää omia vaatimuksiaan, jotka eivät ole kenenkään mielestä realistisia.

Monta kokkia, mutta hyvä SOPpa?

Tähän noidankehään tarjotaan usein ratkaisuksi Sales & Operations Planning  -prosessia. Tarkemmin ilmaistuna ”toimivaa” sellaista.  Tuo yksittäinen termi, ”toimiva”, pitääkin sisällään kaiken, mikä operatiivisten toimintojen tasapainottamisessa on hankalaa. Jos prosessin toimivaksi viilaaminen olisi helppoa, ei olisi juurikaan yrityksiä, joissa pitkittyvät varastointiajat, lähes paniikissa tehdyt hankinnat, työkuorman alle uupuva tuotanto ja toiminnan rajoittamisesta ahdistuvat myyjät aiheuttavat harmaita hiuksia.

Mikä sitten on esteenä sille, että S&OP -prosessista saataisiin toimiva? Onhan olemassa kaikenlaisia hienoja, jopa atk-pohjaisia tuotannonohjausjärjestelmiäkin, joiden viileän analyyttinen tekoäly kertoo tarkasti missä mennään ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Vastaus tähän on tietenkin ihmismieli.

Ongelmia aiheuttaa ihmismieli

Iso osa työstä on edelleen (onneksi) ihmisten hallinnassa. Tästä seuraa se, että yksi suurimpia (kenties suurin) yrityksen toimintaan vaikuttavia tekijöitä on psykologia. Ongelmia aiheuttaa se, että ihmismieli on niin monimutkainen ja samalla niin yksinkertainen kapistus.

Alitajuntamme ohjaa meitä enemmän kuin ehkä haluamme myöntää. Tämä ohjausprosessi on lisäksi optimoitu niihin olosuhteisiin, joissa ihmiskunta aloitteli olemassaoloaan. Siksi tavoittelemme helposti välitöntä hyötyä, mahdollisimman pienellä omien resurssien panostuksella. Tällaista toimintaa voisi sanoa itsekkääksi, mutta tosiasiassa ihminen (tai hänen alitajuntansa) vain yrittää selvitä hengissä maailmassa, joka oletusarvoisesti on täynnä uhkia ja epävarmuutta.

Tämän vuoksi myyjälle on vaikeaa perustella, miksi myyntiennusteen ylittäminen ei ole hyvä juttu ja tuotantoihmiselle sitä, miksi asioita ei välttämättä kannata tehdä varastoon vaikka nyt onkin vähän hiljaisempaa ja varastoilla voisi helpottaa mahdollista, tulevaa työkuormaa.

Mikä sitouttaisi ihmiset yhteisiin tavoitteisiin?

Olisiko siis S&OP -prosessissa painotettava erityisesti psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat toimintaan? Tutkittava ja pohdittava sitä, mikä saisi ihmiset sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin, jotka eivät välttämättä ole optimaalisia yksittäisen työntekijän tai operaation osalta?

Yhdysvaltalainen psykologian professori Robert Cialdini on listannut kuusi tekijää, jotka vaikuttavat ihmisen päätöksentekoon lähes automaattisesti: vastavuoroisuus, sitoutuneisuus/johdonmukaisuus, sosiaalinen todiste/näyttö, tykkääminen, auktoriteetti, harvinaisuus (Cialdini; Influence: Science and Practice, Pearson 2000).

Näiden ja muiden psykologisten havaintojen hyödyntäminen voisi olla avain siihen, kuinka Sales & Operations Planningista tehdään hitusen vähemmän vaikeaa!

Teksti: Kimmo Rissanen, Aalto PRO

Kirjoittaja on Aalto PROssa suunnittelijana työskentelevä kulttuuriantropologi, joka yrittää ymmärtää tuotannonohjauksen maailmaa.

Yhteiskunnallinen kehitys luo uusia vastuullisuuteen liittyviä odotuksia. Yritykset eivät toimi irrallaan yhteiskunnasta, vaan niiden on seurattava toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia ja tunnistettava keskeisten sidosryhmiensä odotuksia.

Tämän päivän yhteiskunnassa yrityksillä on lain mukaan hyvin laaja selvilläolovelvoite toimintansa vastuullisuudesta ja sen vaikutuksista. Selvilläolovelvoite ulottuu niin toimitusketjun kuin tuotteiden ja palveluiden käytön vaikutuksiin ja läpinäkyvyyteen. Ei riitä, että esimerkiksi työolot ovat omassa yrityksessä kunnossa. Vastuullinen yritys on selvillä myös sopimuskumppaneidensa työoloista ja tekee päätöksiä tämän tiedon perusteella.

Yritysvastuun raportointi ja mittaaminen

Nykyisin yhä useampi yritys julkaisee yritysvastuuraportin tai raportoi vastuullisuudesta osana vuosikertomusta. Raporteista lukijat saavat tietoa yrityksen toiminnan vaikutuksista yhteiskuntaan, ihmisiin ja ympäristöön, mutta tarpeen on myös arvioida ja ymmärtää vastuullisuuden kehitystrendien liiketoiminnallisia vaikutuksia, kuten riskejä ja mahdollisuuksia.

Vastuullisuuteen liittyvän mittaamisen kehittyminen on välttämätöntä, jotta yritysvastuun liiketoiminnallisia hyötyjä ja vaikutusta pitkän aikavälin taloudelliseen menestykseen voidaan arvioida. Tässä työssä tulosten ja kehityksen mittaaminen ja raportointi on välttämätöntä. Tarvitaan mittareita, avaintuloskortteja, tavoitteita, liiketoiminta-analyysejä sekä seurantaa, joka kytkeytyy saumattomasti yritystoiminnan strategioihin ja johtamiseen.

Liiketoimintahyötyä yritysvastuuraportin tiedoilla

Yritysvastuuraportoinnin tehtävänä onkin tuottaa tietoa, joka voidaan jalostaa liiketoimintahyödyksi. Yritysvastuuraportoinnin käytäntöhin ovat vaikuttaneet viime vuosina erityisesti säätelyn ja normistojen kehitys sekä toisaalta parhaita käytäntöjä tukevat toimintamallit. Yritysvastuuraportoinnin säätelyä on edistetty useissa maissa.

Euroopan unionin strategia 2011–2014 yritysten vastuullisuudesta korostaa raportoinnin merkitystä. Keväällä 2013 Euroopan komissio antoi tilinpäätösdirektiivejä koskevan muutosehdotuksen, joka sisältää uuden yritysvastuutietojen esittämisvelvollisuuden yli 500 henkeä työllistäville yrityksille.

Suomessa valtioneuvoston yhteiskuntavastuuta koskevassa periaatepäätöksessä kannustetaan yrityksiä arvioimaan oman toimintansa sekä arvo- ja tuotantoketjujensa ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset, tunnistamaan suurimmat riskit ja mahdollisuudet sekä sitoutumaan vähentämään toimintansa negatiivisia vaikutuksia.

Valtion omistajapolitiikkaa koskevassa valtioneuvoston päätöksessä puolestaan velvoitetaan valtion omistamat listaamattomat yhtiöt julkaisemaan vuosittain yritysvastuuraportti toiminnastaan. Myös vaatimukset yritysvastuuraporttien ulkoiselle varmennukselle kasvavat tulevaisuudessa.

Raportoinnista tulossa tilinpäätösraportoinnin kaltainen prosessi

Raportoinnin kehityksen myötä myös yritysvastuun tunnus­lukujen laskennalle on vähitellen muotoutumassat tilinpäätösraportoinnin kaltainen prosessi. Kun vastuullisuuteen liittyvät tiedot ovat helposti kaikkien saatavilla, niiden seuranta luo uuden tavan jakaa liiketoiminnan kehittämisen kannalta tärkeää tietoa yrityksen eri osastojen ja toimintojen välillä. Samalla vastuullisuus voidaan integroida osaksi yrityksen liiketoimintaprosesseja tuottamaan yritystaloudellisesti kestävää arvoa ja vahvistamaan kilpailukykyä.

Yrityksen arvon kaikki tekijät tulisikin tehdä näkyviksi. Haaste on suuri, sillä eri sidosryhmät tarvitsevat erilaista tietoa ja yritysvastuu on moniulotteinen ja ajan hengen mukaan muuttuva käsite. Tämä edellyttää yritysvastuun johtamisen prosessien jatkuvaa ylläpitoa ja kehittämistä.

Ohjeistot auttavat tunnistamaan, mittaamaan ja lisäämään läpinäkyvyyttä

Yritysvastuun ohjeistot auttavat yrityksiä vastuullisuuteen liittyvien asioiden tunnistamisessa, mittaamisessa ja läpinäkyvyydessä. Keskeisin yritysvastuuraportoinnin kansainvälinen ohjeisto, Global Reporting Initiative (GRI), on vaikuttanut raportoinnin käytöntöjen kehitykseen vuodesta 2000. Toukokuussa 2013 julkaistiin GRI-ohjeiston tuorein päivitys, G4, jossa kansainvälisten sitoumusten muutokset sekä vastuullisuuden sisältöön vaikuttavat yhteiskunnalliset ja sidosryhmien odotuksiin liittyvät kehitykset on päivitetty osaksi raportointiohjeistoa.

Uuden ohjeiston tärkein yksittäinen asia on, että olennaisuus ohjaa aiempaa enemmän raportointia. Tärkeätä ei ole mittareiden määrä, vaan mitattujen asioiden laatu ja tuotetun informaation lisäarvo sidosryhmille.

Yritysvastuun vaikutus näkyy tuloslaskelman viimeisellä rivillä

Parhaimmillaan yritysvastuu on osa strategiaa, liiketoimintaa ja hyvää hallintoa. Sen vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä luettavissa tuloslaskelman viimeiseltä riviltä. Hyvin hoidettu yritysvastuu parantaa liiketoiminnan tulosta ja luo perustan sekä pitkän aikavälin kannattavuudelle että yrityksen kyvylle luoda arvoa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tämän arvovaikutuksen mittaamiseen ollaan parhaillaan kehittämässä ns. integroidun raportoinnin mallia.

Yritysvastuun liiketoimintavaikutusten mittaamisessa integrointi on tärkeää. Tilinpäätösviitekehys sopii hyvin myös yritysvastuutietojen esittämiseen. Valmista ja hyvin toimivaa raportointijärjestelmää pitää hyödyntää, kun yritykset pyrkivät mittaamaan uusia asioita ja raportoimaan niistä. Jotta tämä kaikki toimisi on raportoitavien tietojen ja niiden varmennuksen kuitenkin oltava selkeästi standardoituja, ja prosessin valvonta pitää hoitaa hyvin. On odotettavaa, että tulevaisuudessa sääntely määrittää yritysvastuun raportoinnille ja varmennukselle tämän yhteisen minimin. Jokaisen yrityksen etu on kuitenkin jatkossakin varmistaa, että minimin lisäksi kaikki liiketoiminnan ja sidosryhmien kannalta olennaiset yritysvastuuasiat raportoidaan avoimesti.

Sääntelyn haasteena on yritysvastuun moniulotteisuus. Olennaiset asiat vaihtelevat liiketoiminnan, toimialan ja maantieteellisen sijainnin mukaan.  Siksi yritysvastuussa on tärkeämpää yksityiskohtien sijaan standardoida prosessi, jolla varmistetaan se, että olennaisuus ohjaa sekä yritysvastuun hoitamista että raportointia.

Teksti: Mikal Niskala

Mikael Niskala (HTL) toimii Mitopro Oy:n Senior Managerina. Hän on kansainvälisestikin tunnettu vastuullisen yritystoiminnan ja raportoinnin asiantuntija. Niskala kouluttaa Aalto PROn MEMA Pro -koulutusohjelmassa.

MQ Pro –asiantuntijapuheenvuoro:  Virpi Kemi

Kehityskohteena Tays Keskussairaalan ravintokeskuksen toiminnan tehostaminen

Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) Keskussairaalan ravintokeskuksen toiminta havaittiin tavoitetasoa tehottomammaksi eri mittareilla mitattuna vuonna 2012. MQ Pro –koulutukseen liittyvässä projektityössä asetin tavoitteeksi löytää kehittämiskohteita ravintokeskuksen toiminnan tehostamiseen ja tätä kautta taloudellisen tuloksen parantamiseen. Kehityskohteiksi gembakävelyn ja benchmarkkauksen perusteella kohdennettiin potilasruoan hihnajakoon liittyvät toimintatavat. Projektityön tuloksena havaitut kehityskohteet priorisoitiin ja jatkossa ongelmakohtien parantamista seurataan projektissa valituilla mittareilla. Tulevaisuuden tavoitteena on hihnajaon standardisoiminen siten, että laatuvaihtelut poistuvat ja kestoajat lyhenevät.

Innostu ongelmien löytämisestä

Innostuin Lean-opeista, joiden keskeinen idea on mm. tapa hahmottaa ja oppia ajattelemaan asioita uudella tavalla. Leanissakin ihmiset ovat keskiössä, ja johdon tulee ymmärtää oma tehtävänsä johtajana tekemällä aktiivisesti johtamistyötä ja luomalla kulttuuria. Toyotan tavassa toimia esitetään, että johtajan tärkein tehtävä on motivoida ja sitouttaa ihmiset työskentelemään kohti yhteistä päämäärää. Tätä ei saada ilman, että johto haastaa ihmiset!

Yksi minun vastauksistani tähän yhteisen kielen ja yhdessä tavoitteiden luomiseen on alkuvuodesta 2014 järjestettävä henkilöstövalmennus. Aloitin valmennuksen suunnittelun kouluttajan kanssa keväällä 2013 ja starttasimme valmennukseen viimeistelemällä suunnitelmat Tays ruokapalveluiden johtotiimin ja kouluttajan kanssa joulukuussa 2013. Päämääränäni on Leanin malliin oppivan organisaation rakentaminen: organisaation, joka innostuu ongelmien löytämisestä!

Palaset loksahtavat kohdilleen vähitellen

Kun on työskennelty pitkään samassa työpaikassa, näkökenttä kapenee ja muutokset nähdään uhkana. Työyhteisössäni yksi ajankohtainen asia on muutos ja sen eteenpäin vieminen sekä työtapojen uudelleen organisointi tehokkaampaan suuntaan. Nämä ovat MQ Pro -koulutuksen keskeisiä asioita, joita olen pyrkinyt soveltamaan työssäni. Kaikkea en todellakaan ole voinut viedä käytäntöön, ja iso kasa asioita muhii vielä päässäni odottaen soveltamista. Palaset loksahtavat kohdilleen vähitellen ja olen vaistonvaraisesti säästellyt henkilöstövalmennuksen aloittamista työyhteisössäni MQ Pro -koulutukseni jälkeiseen aikaan. Tähänkin olen saanut paljon taustatukea ajatuksilleni koulutuksesta ja uskon, että henkilöstövalmennuksesta tulee sen vuoksi aivan toisella tasolla oleva toteutustapa.

Osaamisen jakaminen yhtä tärkeää kuin oma oppiminen

Oma asiantuntijuuteni on MQ Pro – koulutuksen aikana kehittynyt huimasti ja olen voinut osan uusista asioista viedä jo muunkin työyhteisöni käyttöön. Tällainen on mm. gembakävely, josta on innostuttu Tays keskussairaalassa muillakin toimialueilla. Olen saanut kutsuja tulla kertomaan meidän gembakokemuksista sairaanhoitopiirin muiden yksiköiden kehittämisvastaaville tai kehittämisryhmiin, ja olen jopa saanut kutsun osallistua potilaan hoitopolkuun liittyvään gembakävelyyn ns. ”ulkopuolisina silminä".

Kaikista tärkeimpänä näen kuitenkin sen, että Tays ruokapalveluissa tehtiin gembakävelystä meidän näköinen juttu ja paikan päälle menemisen hyödyt tajuttiin gembakävelyn kautta. MQ Pro-koulutuksen projektityöni tulokset saivat aikaan muutoksia toiminnassa ja parhaillaan suunnitellaan uusia gembakävelykohteita ravintokeskuksiin. Yksi prosessinomistajistamme otti gemban heti omaksi työkalukseen, kun hän oli elämänsä ensimmäisellä gemballa viime syksynä projektityöhöni liittyen.

Mielekkäät opinnot saavat kiireisenkin jaksamaan

MQ Pro -koulutuspäivien jälkeen olo oli kuin uudesti syntyneellä, koska olen voinut syventää omaa tietämystäni työpaikalla tapahtuvista asioista ja oikeasti sain eväitä kohdata haasteet uudella otteella. Kuulin ensimmäisen kerran elämässäni johtamiseen liittyvää asiaa "koulun penkillä". Koulutuksen aikana olin mielestäni kuin sieni, joka imi tietoa itseensä ja yritti suodattaa omaan työhön soveltuvat asiat.

Yllättävintä koulutuksen aikana oli se, että jotkut aiheet eivät etukäteen mitenkään sytyttäneet, mutta luennolla innostuinkin asiasta, koska tajusin, että juuri tätä tietoa olen tarvinnut. Itselleni voimakkaimmin tällaisen tunteen toi "ketterät projektit" -luento. Olo oli totaalisesti valaistunut luennon jälkeen, vaikka en ketteriä projekteja ryhdykään meillä toteuttamaan, mutta luennoitsija antoi eväitä ylipäätään uudenlaiseen katsantokantaan siitä, miten projekteja tulisi vetää. Pystyin näitä ajatuksia soveltamaan heti käytäntöön.

MQ Pro -koulutuksessa ja ohjauksessa oli tehokas ja positiivinen ote kautta linjan ja mielestäni se antoi minulle positiivisen fiiliksen koulutusta kohtaan ja kannusti tekemään tehtävät.

”Tyhjä taulu” täydentyy koko ajan uusilla, värikkäillä sävyillä!

Virpi Kemi
Ruokapalvelujohtaja, vastuualuejohtaja, ETT, MQ
Tays Ruokapalvelut
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

Uusi kokonaisuus toimii nimellä Aalto University Executive Education Oy, ja se palvelee laajaa asiakaskuntaa kolmen brändin alla. Aalto EE tarjoaa liikkeenjohdon kehittämispalveluja ja Aalto PRO tuottaa osaamisen kehittämispalveluita asiantuntijoille. Uuden Aalto ENT -brändin alle kootaan yrittäjyyden koulutustarjontaa ja se lanseerataan keväällä.
Aalto University Executive Educationin henkilöstön määrä on noin 130 ja liikevaihto noin 21 miljoonaa euroa. Yhdistyminen ei aiheuta muutoksia asiakkaille.

− Yhdistymisen myötä voimme tarjota asiakkaillemme entistä kattavampaa ja organisaation tarpeita kokonaisvaltaisemmin palvelevaa koulutusta, oli kyse sitten johtamisesta, asiantuntijatyöstä tai yrittäjyydestä, toteaa Aalto EE:n toimitusjohtaja professori Pekka Mattila.

Mattila on johtanut Aalto EE:tä vuodesta 2011 ja jatkaa myös uudistuneen Aalto EE:n toimitusjohtajana.

− Kansainvälinen verkostomme, osaava henkilöstömme ja läheinen yhteys Aalto-yliopiston osaamiseen takaavat palvelujemme korkean laadun, Mattila jatkaa.

Aalto EE on tarjonnut jo vuosia menestyksekkäästi Executive MBA -koulutusta Aasiassa. Euroopassa yhtiö toimii Suomen lisäksi Puolassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Aalto EE on ollut usean vuoden ajan korkealla Financial Times -lehden vuosittaisessa liikkeenjohdon koulutuksia arvioivassa selvityksessä, viimeksi globaalisti sijalla 41.

Suomessa Aalto EE:n, Aalto PROn ja Pienyrityskeskuksen valmennus- ja koulutustuotteet ovat olleet erittäin tunnettuja ja menestyneet hyvin erilaisissa koulutustoimijoita vertailevissa tutkimuksissa.

Pienyrityskeskus jatkaa toimintaansa osana Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulua keskittyen yrittäjyyden edistämiseen.

Yhtiöittämisen taustalla on opetus- ja kulttuuriministeriön linjaus, jonka mukaan täydennyskoulutus on liiketoimintaa eikä yliopiston perustehtävä. Yhdistyminen selkeyttää Aalto-yliopiston asemaa: yleishyödyllinen toiminta säilyy säätiömuotoisena ja liiketoiminta on jatkossa yhtiömuotoista.

Lisätietoja:
Talousjohtaja Marianna Bom
puh. 050 575 3762
marianna.bom [at] aalto.fi
Aalto-yliopisto

Toimitusjohtaja Pekka Mattila
puh. 040 738 7221
pekka.mattila [at] aaltoee.fi
Aalto University Executive Education Oy