Väitöskirjassaan Salu Ylirisku tarkasteli prosesseja, joissa uusia ns. ”hyviä ideoita” luodaan. Hyväksi ideaksi hän määritti sen, jonka monialainen suunnitteluryhmä on päättänyt esittää projektin lopussa.
- Minulle hyvä idea on sellainen, joka selviytyy ajassa. Tarkastelin tällaisten ideoiden luomistilanteita: Miten tilanne rakennettiin ja pohjustettiin? Minkälaisia edeltäviä työvaiheita sitä edelsi? Tavoitteena oli oppia ymmärtämään, millä periaatteilla tätä voidaan fasilitoida, Ylirisku valottaa.
Väitöskirja ”Frame it simple! Towards a theory of conceptual designing” on samalla sekä empiirinen että teoreettinen tutkimus. Se tarkastelee käsitteellistä muotoilua – korkean tason suunnittelua, joka etenee pääasiassa puheen, luonnostelun ja mallintamisen avulla. Tutkimus käsittelee muotoiluprojekteissa tapahtuvaa oppimista tarkasti ja syvällisesti ja antaa teorian projektispesifistä oppimisesta.
Muotoiluprosessissa kehitettiin mm. uudenlaista, monikanavaista karttapalvelua luonnossa liikkujille. Seurattiin, mitä tapahtuu, kun samat ihmiset tapaavat toisiaan yhä uudelleen ja puhuvat karttapalvelukonseptista. Tutkimuksessa ilmeni, että käsitys konseptista syntyy vasta pohjustusvaiheen jälkeen.
Projektispesifi oppiminen on käsitteellistä muotoilu
Projektispesifinen oppiminen on Yliriskun luoma termi ja viittaa projektin aikana tapahtuvaan oppimiseen, joka on suhteessa projektissa tuotettavaan uuteen tavoitteeseen, muotoilukonseptiin.
- Suunnittelun päämäärä voidaan ilmaista muotoilukonseptin avulla. Konseptien tuottaminen on siis tietynlaisten tavoitteiden tuottamista. Tällaisen tavoitteen rakentaminen vaatii paljon oppimista puolista, joita sen saavuttaminen edellyttää, Ylirisku kertoo.
-Innovaatioprosessi voidaan tuottaa osallistamalla erilaisia ihmisiä. Tämä kuitenkin vaatii hyvää fasilitointia, jotta heille tarjoutuu todellinen mahdollisuus vaikuttaa sisältöön. On myös tärkeä ymmärtää ja ottaa vastuu prosessin eteenpäin viemisestä, hän jatkaa.
Osallistumista voidaan fasilitoida esimerkiksi erilaisten pohjustustehtävien avulla. Tällainen tutustuminen synnyttää ajattelua välittäviä resursseja, jotka ovat hyödyllisiä suunnittelun kannalta.
- Käsitys suunnasta ja tavoitteista voi muuttua prosessin aikana. Tämä näyttäytyy siinä, että prosessissa mukana olevat ihmiset alkavat puhua eri tavalla suunnittelun kohteesta ja siitä, mikä on hyvää ja tarkoituksenmukaista, Ylirisku sanoo.
Hän käyttää sanaa ”uudelleenartikulointi” kuvaamaan ilmiötä, joka tapahtuu, kun samasta asiasta puhutaan yhä uudestaan. Projektispesifi oppiminen tulee näkyväksi nimen omaan uudelleenartikuloinnissa.
Parempia menetelmiä konseptointiprosessiin
Muotoilijalle työ tarjoaa sekä käytännön vinkkejä että perusteita konseptointiprosessin suunnitteluun. Analyysi nostaa esiin hyvin toimivia käsitteellisen muotoilun strategioita sekä uusia perusteita käsitteellisten muotoiluprosessien menestykselliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Kuvattuja löydöksiä voidaan hyödyntää monipuolisesti hyvinkin erilaisissa hankkeissa kaupunkisuunnittelusta monikanavapalveluihin. Tällä hetkellä Yliriskun periaatteiden mukasta prosessia käytetään mm. Aalto-yliopistossa työ- ja oppimisympäristöjen suunnittelussa.
Taiteen tohtori Salu Ylirisku työskentelee Embodied Design -tutkimusryhmän johtajana Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Muotoilun laitoksella.
Teksti ja kuvat: Outi Liedes, Aalto PRO